Tämä on kysymys, jota moni yrittäjä ei pysty ajattelemaan pitkäjänteisesti tai strategisesti. Ajattelu perustuu lähinnä haaveisiin sekä epämääräisiin numeroihin. Monesti pohjalla on myös lähinnä vertailun kautta muodostettu mielipide.
Yrittäjät tykkäävät puhua sosiaalisen statuksen näkökulmasta paljon liikevaihdosta, tuloksesta, verotuksesta ja kasvusta. Harvemmin pysähdytään kysymään kaikkein olennaisinta asiaa: paljonko omistajalle syntyy todellista tuloa ja pysyvää varallisuutta.
Puhummeko me taloudellisesta johtamisesta, jos omistaja ei itse edes ymmärrä määrittää sitä, mitä yrityksen kuuluu hänelle tuottaa?
Yrityksen talousjohtamisen tehtävänä on parantaa omistajansa taloudellista asemaa. Se onnistuu kuitenkin vain silloin, kun yritys tuottaa jatkuvasti arvoa asiakkailleen. Pitkällä aikavälillä omistajan vauraus on aina seurausta siitä, että yritys ratkaisee asiakkaidensa ongelmia kannattavasti.
Alla kerromme lyhyesti, millä tavoin yrityksen tuottama arvo virtaa omistajayrittäjälle.
Ensimmäinen osa on palkka.
Palkka on yrittäjän korvaus tehdystä työstä. Sitä ei pidä sekoittaa vaurastumiseen, vaan kyseessä on ansainta. Se pitää suhteuttaa siihen, mitä työ oikeasti vaatii. Liian moni yrittäjä nostaa kaiken palkkana ulos ja kuvittelee sen olevan oikea ratkaisu. Tämä on se virhe, minkä suurin osa yrittäjistä tekee ja mikä estää heitä koskaan tavoittamasta minkäänlaista vaurauden tilaa.
Palkan tehtävä on turvata arki. Sen pitää olla riittävä, vakaa ja suhteessa yrityksen todelliseen kantokykyyn. Omistajayrittäjän ei pidä elää sattumanvaraisilla nostoilla tai sen varassa, mitä tilillä sattuu juuri sillä hetkellä olemaan. Yrityksen omistaja tarvitsee saman taloudellisen kurin kuin yrityskin.
Oman kokemukseni mukaan suuri osa yritysten taloudellisista ongelmista johtuu nimenomaisesti omistajayrittäjän täysin holtittomista rahannostoista yrityksestä. Harmillisesti tätä käytöstä on erittäin vaikea saada hallintaan, ja se taas johtaa siihen, että suurin osa jää oman holtittomuutensa vangiksi.
Toinen osa on osingot ja pääoman allokointi.
Ne eivät ole palkkaa työstä, vaan tuottoa omistamisesta. Samalla ne ovat korvausta siitä riskistä, jonka omistaja kantaa sijoittaessaan omaa pääomaansa yritykseen. Yrityksen kuuluu jossain vaiheessa tuottaa myös tätä. Osinkojen tulisi olla nousevia, koska ne ovat korvausta pääomien tehokkaasta käyttämisestä.
Kun yritys tekee vakaata tulosta, alkaa tärkein vaihe: pääoman oikea allokointi.
Tässä kohtaa jokainen euro tarvitsee tehtävän. Osa jätetään liiketoiminnan vahvistamiseen, jotta yritys pysyy kilpailukykyisenä ja tuottavana. Samalla yrityksen oma pääoma vahvistuu, investointikyky paranee ja liiketoiminta kestää paremmin tulevia riskejä ja suhdannevaihteluita. Osa käytetään velkojen hallintaan, jotta pääoman tuotto ei huku rahoituskuluihin. Lyhentämällä velkoja saadaan aina takuuvarma korkotuotto säästyneiden korkomaksujen muodossa. Osa siirretään järjestelmällisesti sijoituspääomaksi rakentamaan passiivista kassavirtaa, hajauttamaan riskiä liiketoiminnan ulkopuolelle ja kasvattamaan omistajan taloudellista riippumattomuutta.
Kun yritystä vahvistetaan vuosi vuodelta, erilaisten kassavirtojen määrät kasvavat ja liiketoiminnan arvo nousee. Samalla myös yrityksen markkina-arvo kasvaa, mikä kasvattaa omistajan varallisuutta, vaikka yritystä ei koskaan myytäisikään. Mikäli yritys joskus myydään, realisoituu arvonnousu usein yrittäjän suurimpana yksittäisenä varallisuuseränä. Näin omistajalle alkaa syntyä todellista vaurautta kiihtyvällä vauhdilla.
Jokaiselle yrittäjälle jää käteen juuri se summa, minkä omilla taloustaidoillaan kykenee ansaitsemaan. Se riippuu tavoitteista, pitkäjänteisyydestä sekä talousstrategiasta. Vaurastumista ei kuitenkaan pidä mitata pelkästään palkan tai osinkojen määrällä, vaan myös yrityksen arvon kasvulla, kertyneen sijoitusvarallisuuden määrällä sekä sillä, kuinka paljon omistajalle syntyy kestävää kassavirtaa vuodesta toiseen.
Varmaa on kumminkin se, että lopullisena tavoitteena monella on rakentaa sellainen pääoman tuottavuus, että se ylittää niin yrittäjän henkilökohtaiset tarpeet kuin kasvattaa tuottavaa pääomaa myös vuosikymmenien päähän. Tällöin myös palkan, osinkojen, sijoitustuottojen ja yrityksen arvonnousun muodostama kokonaisuus alkaa toimia yhdessä omistajan hyväksi.
Verotus vaikuttaa siihen, miten nämä kassavirrat kannattaa toteuttaa, mutta verosuunnittelu ei koskaan saa ohjata päätöksiä kannattavuuden ja pitkän aikavälin omistaja-arvon kustannuksella.
Tämän jälkeen yrittäjälle jää muutakin kuin rahaa, nimittäin taloudellisen vapauden tunne.
Tämä vaatii yrittäjältä alkuun omien tarpeiden lykkäämistä, pitkäjänteisyyttä sekä kykyä tehdä päätöksiä, jotka kasvattavat omistaja-arvoa vuodesta toiseen.
