Vaurastuminen ei yleensä kaadu yhteen suureen virheeseen. Harvemmin yrittäjä tekee sitä yhtä dramaattista päätöstä, joka romuttaisi kaiken kerralla. Useimmiten kyse on pienistä, toistuvista valinnoista, jotka vuosien saatossa syövät huomaamatta mahdollisuudet rakentaa todellista varallisuutta yrityksen sisään.
Ensimmäinen sudenkuoppa on liian pieni kate. Kannattavuudessa on kyse ennen kaikkea oikeasta hinnoittelusta ja rohkeudesta olla myymättä liian halvalla. Jos hinnoittelu on alusta lähtien pielessä, liiketoiminta ei tule koskaan tuottamaan aitoa voittoa, jolloin rahaa ei jää puskureihin, investointeihin eikä omistajan varallisuuden kasvuun. Usein yrittäjä yrittää korjata tilannetta paahtamalla suuremmalla volyymilla, vaikka todellinen ongelma piilee siinä, että jokaisesta myydystä eurosta jää viivan alle liian vähän. Siksi kannattaakin pitää tiukasti kiinni siitä, että tietää tarkalleen mikä on kannattavaa myyntiä, ja osaa jättää huonot diilit suosiolla muille.
Toinen virhe on liian suuri tai vääränlainen velka. Velka voi parhaimmillaan olla erinomainen työkalu, mutta ongelma syntyy silloin, kun se ei rakennakaan tuottavaa pääomaa vaan ylläpitää pelkkää eloonjäämistaistelua. Jos yritys pyörii pysyvästi käyttöpääoman rahoituksella, leasingien ketjuttamisella ja jatkuvalla kassapaineella, yrittäjä ei enää johda liiketoimintaa vaan pelkkää velkaongelmaa. Viisas yrittäjä hahmottaa aina tarkasti, millaisella tuloksella yritys oikeasti pystyy hoitamaan sekä velan korot että sen lyhennykset.
Kolmas kompastuskivi on kaikkien ylimääräisten varojen jättäminen tavalliselle pankkitilille. Ylimääräistä rahaa ei kannata makuuttaa pankkitilillä inflaation armoilla. Vaikka noin kahden tai kolmen kuukauden kiinteiden menojen suuruinen puskuripotti on tilillä tarpeen, loppuosa pitäisi ohjata heti töihin korkotileille tai muihin tuottaviin kohteisiin. Erityisesti suomalaisissa yrityksissä on sitkeä tapa pitää valtavia summia likvidejä varoja tuottamattomasti maksuliikennetileillä ilman minkäänlaista tuottoa.
Neljäs virhe on kaikkien tuottojen nostaminen heti ulos yrityksestä. Yrittäjälle tulee usein houkutus siirtää ylimääräiset varat mahdollisimman nopeasti omiin nimiinsä, mikä on vaurastumisen kannalta lyhytnäköistä. Korkoa korolle -efekti toimii tehokkaimmin silloin, kun pääoma kasvaa rauhassa isommaksi, eikä vaurautta voi koskaan rakentaa pelkän kulutusajattelun varaan. Vaurastuminen vaatii poikkeuksetta kykyä lykätä tarpeita ja uskoa siihen, että työnsä hedelmistä pääsee myöhemmin nauttimaan moninkertaisesti. Kun yritykseen syntyy kasvavia, passiivisia kassavirtoja, samalla vapautuu myös itse pakonomaisesta oravanpyörästä.
Viides ja viimeinen virhe on se, että yrittämistä jatketaan ilman mitään strategiaa. Moni elää tilikaudesta toiseen ilman isompaa suunnitelmaa, jolloin toiminnan ainoaksi tarkoitukseksi jää tarjota omistajalleen työpaikka tai rahoittaa leveää elämäntyyliä. Vaurastuminen vaatii kuitenkin tavoitteellisen suunnitelman siinä missä mikä tahansa muukin menestys. Yrittäjän kannattaakin pysähtyä kysymään itseltään, miksi ja millä tavalla hän haluaa yrityksensä kautta vaurastua. Avaako se ovet suurempiin kuvioihin, takaako se leppoisammat vanhuuspäivät vai parantaako se sukupolvien välistä vaurautta? Motivaatiolla ei ole väliä, kunhan taustalla on selkeä strategia – ja hyvän pohjan sille saa vaikkapa meidän kehittelemämme nelivaiheisen mikroyrityksen vaurastumisstrategian kautta.
