Yrittäjyydessä näkee usein saman virheen toistuvan. Halutaan kasvaa nopeasti, investoida lisää, palkata ihmisiä ja rakentaa suurempaa liiketoimintaa ennen kuin vaurastumisen perusta on kunnossa. Liian moni jahtaa kestävän vaurauden sijaan lottovoittoa.
Vaurastuminen ei synny hetkessä vaan pitkän prosessin tuloksena.
Hyvä yritys nojaa taloudelliseen strategiaan, missä jokainen vaihe kantaa seuraavaa. Esittelemme nyt neljäportaisen yrityksen vaurastumisstrategian, mikä toimii myös ihan oikeassa elämässä.
Ensimmäinen porras on kannattavuus.
Jo tähän vaiheeseen kaatuu moni yrittäjä. Liiketoiminnan kassavirtaa on aivan mahdotonta ikinä saada positiiviseksi ilman kannattavaa liiketoimintaa. Hinnoittelu, katteet, asiakasrakenne ja palveluiden kannattavuus ratkaisevat kaiken. Jos yritys ei tuota kunnollista tuloksellista kassavirtaa, ei yrittäjä tule ikinä vaurastumaan liiketoiminnallaan.
Moni yrittäjä yrittää ratkaista heikon kannattavuuden myynnin kasvulla. Valitettavasti siinä rakastutaan liian usein itse kasvuun. Toimintaa rahoitetaan velalla, kunnes kukaan ei enää lainaa pelkkään kasvutarinaan rahaa. Yleensä kassakriisin koittaessa aletaan vasta tekemään kannattavuuslaskelmia. Tällöin huomataan, että toimintaa ei ikinä voida saada kannattavaksi nykyisellä hinnoittelulla. Tällaisessa tilanteessa asiakkaat ovat suurin voittaja. He ovat voineet rahoittaa omia kulujaan väärin hinnoitelleen yrittäjän kustannuksella. Kannattavuuden seuranta pitää aina olla yrittäjän ykkösprioriteettina.
Toinen porras on kassavirran hallinta.
Positiivinen tulos on pelkkiä tahroja paperilla. Positiivinen liiketoiminnan kassavirta on kaiken vaurastumisen peruslähtökohta. Yritys voi näyttää paperilla terveeltä ja silti olla jatkuvissa maksuvaikeuksissa. Ainoastaan kassavirta kertoo, liikkuuko raha oikean suuntaisesti. Käyttöpääoma, maksuehdot, investointien ajoitus ja omistajan rahantarve ovat tässä ratkaisevia tekijöitä. Liian harva yrittäjä ymmärtää tai hahmottaa kassavirtaa omassa liiketoiminnassaan. Eritoten mikroyrityksissä omistajan ylisuuret nostot ovat yleensä suurin vaurastumisen este ja kassakriisien juurisyy.
Kassavirran hallintaan kaatuu jo 85% mikroyrityksistä.
Kolmas porras on pääoman allokointi.
Pääoman allokoinnilla tarkoitetaan suomennettuna sitä, että mihin liiketoiminnasta kertynyttä positiivista kassavirtaa ohjataan. Se on tarkkaa hommaa ja vaatii pitkällistä funtsaamista. Pähkinänkuoressa vaihtoehdot ovat seuraavat ja niitä mietitään juuri tässä järjestyksessä:
- Varat sijoitetaan takaisin liiketoimintaan vahvistamaan liiketoiminnan kassavirtaa
- Yritys lyhentää lainojaan vähentääkseen korkokuluja ja parantaakseen omavaraisuutta
- Yritykselle rakennetaan useampia kassavirtoja sijoittamalla osakkeisiin tai rahastoihin
- Yritys jakaa varat omistajille
Pääomien allokoinnissa noudatetaan yleensä jonkinlaisia sääntöjä. Esimerkiksi 25% kassasta sijoitetaan takaisin liiketoiminnan kannattavaan kasvuun, 25% käytetään lainojen nopeampaan lyhentämiseen, 40% sijoitetaan tuottamaan passiivista kassavirtaa ja 10% jaetaan omistajille.
Se mitä kannattaa mihinkin sijoittaa riippuu paljon myös yrityksen omistuksen rakenteesta. Holding rakenteessa sijoitustoimintaa harjoitetaan yleensä emoyhtiön tasolla.
Tähän vaiheeseen pääsee harva mikroyrittäjä.
Neljäs porras on varallisuuden koneisto.
Tässä vaiheessa yritys ei enää ole vain tulonlähde, vaan se tuottaa pysyvää varallisuutta. Aktiivisista kassavirroista syntyy yhä kasvavia passiivisia kassavirtoja. Yrityksen ulkopuolelle syntyy sijoituksia, omistuksia ja rakenteita, jotka eivät ole riippuvaisia yrityksen alkuperäisestä liiketoiminnasta. Yrityksen arvo kasvaa ja samalla myös omistajan henkilökohtainen taloudellinen asema vahvistuu.
Ajatellaan kahta saman alan yrittäjää, joilla molemmilla on saman kokoinen yritys. Toinen käyttää kaiken energiansa seuraavan kuukauden selviytymiseen. Hän paikkaa kassaa, neuvottelee laskuista ja tekee jatkuvasti lisää töitä pitääkseen koneen käynnissä. Toinen on rakentanut kannattavuuden kuntoon, hallitsee kassavirran ja tekee tietoisia päätöksiä pääoman käytöstä. Jälkimmäinen ei näytä ulospäin suuremmalta yritykseltä, mutta hänellä on yritystoiminnassaan huomattavasti paremmat olosuhteet kuin ensimmäisellä.
Vaurastuminen ei ole sattumaa. Se on järjestelmällistä työtä, jolla rakennetaan vahvistuvia kassavirtoja vaihe vaiheelta. Jokainen porras vaatii kurinalaisuutta, päätöksiä ja usein myös uuden oppimista.
Tilitoimisto X:n strategiassa panostetaan kannattavaan kasvuun. Ylimääräiset kassavirrat allokoidaan 20% takaisin liiketoimintaan, 20% velkojen lyhennykseen ja loput sen omistajille. Omistusrakenteesta johtuen sen sisälle ei rakenneta passiivisten kassavirtojen lähdettä vaan jokainen omistaja harjoittaa tätä parhaimmalla näkemällään tavalla omissa holding yhtiöissään.
