Kun yrityksen kaksi ensimmäistä porrasta on kunnossa, eli liiketoiminta on kannattavaa ja kassavirta hallinnassa, moni yrittäjä kokee onnistuneensa. Arki ei enää ole jatkuvaa selviytymistä, laskut maksetaan ajallaan ja yritys alkaa tuottaa enemmän kuin se välittömästi kuluttaa. Tässä kohtaa alkaa kuitenkin vaihe, jossa moni yrittäjä pysähtyy.
Ongelmana ei ole enää perusliiketoiminnassa onnistuminen, vaan uutena haasteena tulee pääomien hallinta.
Käytännössä kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta: jokaisella eurolla pitää olla tuottava tarkoitus.
Liian moni yrittäjä tekee tässä kohtaa päätöksiä halujen ja unelmien pohjalta tai sitten jättää kokonaan päättämättä. Vaihdetaan auto vähän aikaisemmin ja kalliimpaan, investoidaan kaikki uuteen koneeseen ilman kunnollista investointilaskelmaa tai jätetään kaikki varmuuden vuoksi yrityksen käyttötilille makaamaan.
Pääoman allokoinnissa on neljä pääsuuntaa. Ne ovat järjestyksessä seuraavat:
Pääomaa voidaan käyttää liiketoiminnan kehittämiseen. Tämä voi tarkoittaa investointeja, rekrytointeja, järjestelmiä tai sellaisia ratkaisuja, jotka parantavat yrityksen tuottavuutta ja arvoa. Investointi olemassa olevan liiketoiminnan kasvuun on yleensä tuottavinta, mutta myös kaikkein riskisintä.
Pääomalla voidaan vaikuttaa pääomarakenteeseen maksamalla velkoja pois. Velan pois maksaminen parantaa yrityksen vakavaraisuutta, pienentää korkokuluja sekä voimistaa yrityksen vapaan kassavirran määrää.
Pääomaa voidaan myös ohjata muihin tuottaviin kohteisiin. Sijoitukset ja muut tuottavaa pääomaa kasvattavat rakenteet ovat usein juuri se erottava tekijä tavallisen ja vaurastuvan yrityksen välillä. Sijoittamalla yritys luo passiivisia kassavirtoja aktiivisten kassavirtojen rinnalle ja parantaa vakavaraisuuttaan.
Viimeisenä pääomaa voidaan myös siirtää omistajalle. Tästä syntyy monelle myös ongelmia. Oma elämä mitoitetaan hyvien vuosien mukaan ja myöhemmin omistajan ylisuuret tarpeet ajavat toiminnan kassakriisiin. Omistajan tulee aina tulla viimeisenä ja mukautua siihen, että muut pääoman kohteiden tarpeet on täytetty ensin. Hyvä omistaja myös ymmärtää, että lykkäämällä alussa omia tarpeitaan on myöhemmin luvassa paljon suurempi palkinto.
Pääomien allokointia tulee tehdä tarkan harkinnan ja laskennan mukaisesti. Yleensä se ei tarkoita kaikkien munien laittamista samaan koriin vaan hajauttamista. Tilikauden voitosta ja kassavirrasta esimerkiksi 40 prosenttia laitetaan olemassa olevan liiketoiminnan kasvattamiseen, 20 prosenttia velkojen lyhentämiseen, 20 prosenttia sijoitetaan ja 20 prosenttia jaetaan omistajille.
Pääoman allokointi on taito, mitä vanhat varakkaat perheyhtiöt ovat osanneet hyödyntää omassa toiminnassaan ja historiassaan. Taitava yrittäjä osaa ajatella ja rakentaa varallisuuttaan vuosikymmenien eikä kuukausien näkökulmasta.
