Säännöt terveydenhoidon järjestämiseksi perustuvat pääosin tuloverolain 69 §:ään sekä työterveyshuoltolakiin. Moni yrittäjä joutuu ottamaan nämä huomioon järjestäessään työterveyspalveluita työntekijöille sekä itselleen.
Mitä laki velvoittaa?
Työnantajan on järjestettävä vähintään lakisääteinen työterveyshuolto. Työterveyshuolto on järjestettävä, vaikka palveluksessa olisi vain yksi henkilö.
Työterveyshuollosta on oltava kirjallinen sopimus työterveyshuollon palveluntuottajan kanssa. Sopimus on oltava työntekijöiden nähtävillä. Siitä on tultava ilmi yleiset järjestelyt (sijainti, aukioloajat, alihankkijat, maantieteellinen kattavuus), palveluiden sisältö sekä palveluiden laajuus.
Lakimääräinen osio sisältää:
-
työpaikkaselvitys (työterveys käy läpi työn riskit ja kuormitustekijät)
-
laajat alkutarkastukset tarpeen mukaan
-
seurantatarkastukset
-
työkyvyn tuen malli
-
ohjeistus ja neuvonta työhyvinvointiin
Vapaaehtoinen sairaanhoito sisältää:
-
yleislääkäritasoisen hoidon
-
laboratoriot
-
kuvantamisen
-
etävastaanotot
Useimmat pienyritykset ottavat vähintään yleislääkäripalvelut, koska se on käytännöllistä ja nopeuttaa työntekijöiden paluuta työhön.
Lisää aiheesta voi lukea työsuojelun sivuilta.
Työnantajan järjestämä terveydenhuolto on verovapaa etu.
Työnantajan koko henkilökunnalle järjestämä tavanomainen ja kohtuullinen terveydenhuolto on työntekijälle verovapaa etu. Tämä koskee sekä lakisääteistä työterveyshuoltoa että työnantajan vapaaehtoisesti järjestämää, yleislääkäritasoista sairaanhoitoa, kunhan etu on tavanomainen ja kohtuullinen ja tarjolla koko henkilöstölle.
Etu katsotaan tavanomaiseksi ja kohtuulliseksi, jos se on samantasoinen koko henkilökunnalle ja kustannukset eivät ole poikkeuksellisen suuria. Esimerkiksi laajennettu työterveyspalvelu, joka kattaa yleis- ja erikoislääkärikäynnit, laboratoriotutkimukset ja leikkaushoidot, voi olla verovapaa, jos kustannukset ovat kohtuulliset (esim. 500 €/työntekijä/vuosi).
Jos työnantaja maksaa yksittäisiä, poikkeuksellisen kalliita hoitoja (esim. kalliit leikkaukset), etua ei välttämättä pidetä tavanomaisena ja se voi olla työntekijälle veronalaista tuloa.
Työnantajan ottama sairauskuluvakuutus voi olla myös verovapaa etu, jos vakuutuksella ei kateta tavanomaista laajempia etuja ja vakuutusmaksu on kohtuullinen. Yleensä 400 € / per vuosi / työntekijä. Mikäli vakuutusmaksu ylittää rajan tai on vakuutusehdoiltaan poikkeuksellisen laaja niin siitä muodostuu veronalainen etu.
Yrittäjän oma työterveydenhuolto
Pelkästään osakkeenomistajalle tai yhtiömiehelle annettavan edun katsominen verovapaaksi henkilökuntaeduksi edellyttää myös sitä, että etua on pidettävä luonteeltaan tavanomaisena ja määrältään kohtuullisena. Näillä edellytyksillä myös työnantajan järjestämään vapaaehtoiseen terveydenhuoltoon kuuluvan hammashoidon kustannuksia voidaan pitää verovapaana henkilökuntaetuna ja yhtiölle vähennyskelpoisena kuluna, vaikka Kela ei kustannuksista korvausta maksaisikaan.
Yhtiön maksaman kustannuksen ja KELA korvauksen erotuksesta, muodostuu yhtiön verotettavaan tuloon vähennyskelpoinen kustannus. Sen sijaan, jos korvaus maksetaan osakkeenomistajalle tai yhtiömiehelle vaikka kuitteja vastaan, niin silloin se katsotaan tuloverolain säännösten mukaan veronalaiseksi tuloksi.
Tarkemmin yrittäjän työterveyshuollon kustannuksista verotuksessa voi lukea täältä.
